Yrittäjäidentiteettiä rakentamassa

Paluu oman onneni sepäksi

Olen palannut ammatinharjoittajaksi kymmenen palkkatyövuoden jälkeen. Aiemmassa yrittäjäelämässäni tein toiminimellä töitä toistakymmentä vuotta, sekä päätoimisesti että sivutoimisesti. Nyt kun olen taas yrittäjä, omasta tahdostani ja halustani, ajattelin sen tapahtuvan kuin itsestään, kun onhan tämä elämäntapa jo kertaalleen eletty ja nähty. Yllätyin siitä, että paluu yrittäjäksi ei tapahdukaan vain vanhoja säätöjä aktivoimalla vaan ensisijaisesti uutta identiteettiä luomalla. Kun ensimmäisen kerran ryhdyin yrittäjäksi, olin alle kolmikymppinen psykologi. En tullut ajatelleeksi sitä, että viidessätoista vuodessa on työelämä muuttunut, tekemäni työt muuttuneet ja itsekin olen muuttunut. Itse asiassa siitä aiemmasta yrittäjäminästä ei olekaan enää jäljellä kuin muistot. Toki aloittelevan yrittäjän byrokratiaviidakossa oli hyötyä siitä, että muisti, miten asiat suurin piirtein menivätkään, mutta yritystoiminnan byrokratia on vain hallinnollinen juonne yrittäjän ja yrittäjyyden takana. Kaikki muu on ollutkin uutta ja opeteltavaa. Toisaalta mielessä pyörii ajatus, olisinko nyt yrittäjä, ellei vanha yrittäjäminäni olisi jäänyt sisälleni muistuttamaan yrittäjyydestä varteenotettavana vaihtoehtona? Tuskin.

Viime viikolla kävin Tampereen seudun uusyrityskeskus Ensimetrin järjestämässä uusille yrittäjille suunnatussa koulutuksessa. Istuin luentosalissa ja katselin ympärilläni olevia ihmisiä. Nämä kaikki ovat samassa tilanteessa kuin minä. Näillä ihmisillä on ollut joitain samoja ajatuksia ja ehkä samoja tuntemuksiakin kuin minulla. Kokemus oli yllättävän voimallinen. Yrittäjyydessä on aina sivujuonteena yksinäisyys, parhaiten verkostoituneillakin.

Kyseinen koulutus oli aamupäivällä ja koko iltapäivän olin aivan puhki, aivot löivät tyhjää, enkä pystynyt tarttumaan mihinkään suunnittelemistani markkinointitoimista. Totesin, että nyt jotain tapahtuu ja annoin itseni olla rauhassa. Rauhasta nousi yksi sana: yrittäjäidentiteetti. Aamuinen kohtaaminen toisten yrittäjien kanssa aktivoi yrittäjäidentiteettini niin pintaan, että se vei tilan kaikelta muulta työltä. Tajusin, että kaipaan lisätietoa siitä, mitä yrittäjäidentiteetillä ymmärretään, miten sitä on tutkittu ja mitä minussa nyt oikeastaan tapahtuu.

Muutos, siirtymä, yrittäjäidentiteetti

Googlettamalla sanan ”yrittäjäidentiteetti” löysin Outi Häggin väitöksen Yrittäjyysvalmennus ja yrittäjäidentiteetti: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66758/978-951-44-8462-9.pdf

Häggin teoksesta löysin ajatuksen siitä, miten ihmisen siirtyminen sosiaalisesta statuksesta toiseen, kuten palkansaajasta yrittäjäksi, on suuri muutos, joka koskettaa voimakkaasti ihmisen identiteettiä. Häggin tekstin avulla tajusin olevani välitilassa, matkalla vanhasta uuteen.

Jäin miettimään, miten siirtymä minussa elää. Aluksi en keksinyt mitään. Sitten sain kiinni siitä, millainen tunne mielessäni liikkuikaan nettisivujani ja Facebook-sivujani julkistaessani. Lanseerauksessahan oli kyse siirtymästä yrittäjyyteen ja yrittäjän tapaan markkinoida työtään. Huomionarvoista on sekin, että ensimmäistä kertaa yrittäjänä aloittaessani Facebookia ei ollut vielä olemassakaan ja nettisivut eivät olleet sellainen markkinointitapa, jota olisi edes ajatellut itselleen. Yhtenä siirtymän ilmentymänä oli myös sen päättäminen, aloitanko blogin yritykseni nettisivuille. Tämä ensimmäinen varsinainen blogiteksti on myös tähän muutokseen voimakkaasti kytkeytyvä teko.

Väitöskirjassa oli monta muutakin houkuttelevaa aihealuetta, joihin tulen palaamaan myöhemmin, mutta nyt sulattelen ajatusta siirtymätilassa olemisesta. Työhuoneen vuokraaminen, työkännykän ostaminen, työsähköpostin perustaminen… Näissä kaikissa tapahtumissa oli mukana voimakas ennen-jälkeen-tuntemus. Uuden luomisen, uuden tekemisen, uuden minän tunne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *