20 vuotta psykologina

Tavoitteena tavallinen elämä

Valmistuin Tampereen yliopistosta psykologiksi 11.6.1997 opiskeltuani kuuden vuoden ajan. Olin aloittanut työt kesäsijaisena psykiatrian poliklinikalla kaksi päivää aiemmin, joten heti valmistuttuani olin töissä kiinni. Pidin myöhemmin sinä kesänä valmistujaisjuhlat.

Olen nyt oman itseni haastattelija. ”Mitä nostaisitte esille erityisinä työuranne huippuhetkinä?”. Vastaan, että mitään yksittäistä, erottuvaa tilannetta ei mieleen nouse. Tässä ammatissa kun huippuhetki ei ole kuin olympiavoittajan tuuletus palkintokorokkeella Maamme-laulun soidessa, jotain yli muiden nousevaa, vaan se pitää määritellä toisin. Psykologille ilo tulee siitä, että yhteistyössä potilaan tai asiakkaan kanssa on päästy elämänlaadussa miinuksen puolelta nollille, normaaliin, tavalliseen. On helppoa tavoittaa niitä Jatka lukemista “20 vuotta psykologina”

Kesätyöt väylänä aikuisuuteen

Kesä ja kesätyöt!

Näin kesäkuun alkaessa alkoivat monena vuonna kesätyöt. Lukioikäisenä aloitin työskentelyn kaupan alalla. Kesätöissä ollessa sai kosketuksen aikuisuuden moninaisuuteen kun näki, millaista oman perheen, suvun ja muun verkoston ulkopuolisten aikuisten ihmisten elämä oli. Kahvihuoneessa muistan kuunnelleeni korvat punaisena aikuisempien naisten kerrontaa aikuisten asioista.

Raha ratkaisee

Työnteossahan on kyse rahasta. Omalle tilille ilmestyneet palkkarahat olivat pitkään ihmetyksen aihe. Mitä kaikkea kesätyörahoilla ostin? Ainakin vaatteita Jatka lukemista “Kesätyöt väylänä aikuisuuteen”