Kesätyöt väylänä aikuisuuteen

Kesä ja kesätyöt!

Näin kesäkuun alkaessa alkoivat monena vuonna kesätyöt. Lukioikäisenä aloitin työskentelyn kaupan alalla. Kesätöissä ollessa sai kosketuksen aikuisuuden moninaisuuteen kun näki, millaista oman perheen, suvun ja muun verkoston ulkopuolisten aikuisten ihmisten elämä oli. Kahvihuoneessa muistan kuunnelleeni korvat punaisena aikuisempien naisten kerrontaa aikuisten asioista.

Raha ratkaisee

Työnteossahan on kyse rahasta. Omalle tilille ilmestyneet palkkarahat olivat pitkään ihmetyksen aihe. Mitä kaikkea kesätyörahoilla ostin? Ainakin vaatteita ja LP-levyjä. 1980-luvun lopulla baarit tarkoittivat kahviloita ja ravintolat juottoloita, joten talven ravintolabudjettikin oli aika lailla kesätöiden varassa. Ajokorttinikin muuten maksoin omilla kesätyörahoillani. Se tuntui itsestään selvältä asialta. Kymmenen prosentin henkilökunta-alennus tuntui huimalta säästöltä ja kesätöissä ollessa tulikin hamstrattua talven varalle kaikenlaista päivittäistavaraa.

Kaupan alan kuukausipalkat olivat lapsuudenkotonaan asuvalle nuorelle aikuiselle ruhtinaalliset mutta reaalimaailmassa matalat.  Ymmärrys palkkatasosta oikean aikuisen elämään suhteutettuna tarkoitti sitä, että houkutus jäädä töihin kauppaan lopuksi ikäänsä oli hyvin pieni. Jo sinänsä selkeä ajatus yliopisto-opinnoista kirkastui edelleen talouspaperisäkkejä heitellessä ja pesupulverilaatikoita pinotessa.

Keltaisen ruusun tapaus

Työskentely kaupassa oli mukavaa. Oli hauskaa muistaa kanta-asiakkaiden vakiostokset (Bliw-mummuksi nimeämäni henkilökin lienee ollut jo iät ja ajat autuaammilla saippuamailla) ja erityisen sykähdyttävä hetki tapahtui eräänä kesäkuisena arkipäivänä 1980-luvun lopulla. Eläkevuosistaan jo pidempään nauttinut mieshenkilö, eräs kanta-asiakkaista, oli ostanut väärää kodinpuhdistusainetta ja tuli vaihtamaan pulloa oikeaan. Vaimolta oli tullut kohtalaisen tiukka palaute väärästä putelista. En muista, oliko miehellä kuittiakaan mukana, saattoi ollakin, mutta olin juuri itse ollut kassalla ja muistin, että pullo oli hetki sitten omien käsien läpi rahastettu. Tuotteet olivat samanhintaiset ja myymälävastaavakin nyökytteli taustatukena seuraavan hyllyn välistä, että vaihdat tietenkin tuotteen oikeaan. Mies lähti suuresti helpottuneena kohti kotiaan ja tuli vielä kolmannen kerran samana päivänä kauppaan tuoden minulle keltaisen ruusun kiitokseksi, että olin ollut niin ystävällinen ja ymmärtäväinen hänen virheostoksensa suhteen. Olin aivan häkeltynyt kyseisestä huomioinnista enkä muista, sainko edes kiitosta suustani, hämmennykseni keskellä.

Kesätyöläinen ja vastuu

Aikuistumisen kannalta kesätyöt olivat tärkeitä kokemuksia siitä, että olen vastuussa jostain. Minuun luotetaan. Kukaan ei enää pidä minua täällä lapsena vaan vertaisenaan. Milloin vastasin kassan täsmäävyydestä, milloin kemikaaliosaston tilauksisista, milloin tekstiilipuolen hyllyjen siisteydestä. Jos hyllyt olivat kuin pommin jäljiltä oman vapaapäivän jäljiltä, niin tuli kiire päästä viikkaamaan niitä.

Tänään ajattelen niitä monia nuoria, jotka hakevat kesätöitä, mutta eivät niitä saa. Millaisia muistoja heille kertyy? Mistä he rakentavat aikuistumisensa kaikupohjan? Miten he pääsevät kiinni vastuuseen oman elämänsä suhteen, kun työelämän kokemukset eivät siihen tue?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *